KKO:2000:51
- Asiasanat
- Syyttäjä, Esteellisyys, Muutoksenhaku
- Tapausvuosi
- 2000
- Antopäivä
- Diaarinumero
- H99/390
- Taltio
- 608
- Esittelypäivä
Vastaaja A väitti hovioikeudessa vireille tulleessa syytejutussa syyttäjää esteelliseksi, koska tämä oli A:n mukaan esitutkinnan yhteydessä menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Torjuttuaan asiassa tarjotun henkilötodistelun hovioikeus katsoi, että väite oli sen kuvaamat olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan antamaan aiheen epäillä syyttäjän puolueettomuutta asiassa. Hovioikeuden katsottiin menetelleen virheellisesti katsoessaan syyttäjän esteelliseksi pelkästään vastaajan väitteen perusteella.
Hovioikeuden päätökseen, jolla virallinen syyttäjä oli katsottu esteelliseksi, ei saanut hakea muutosta valittamalla.
L yleisistä syyttäjistä 12 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Esteellisyysväite Helsingin hovioikeudessa
Valtionsyyttäjä B oli hovioikeudelle toimittamassaan haastehakemuksessa vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen lahjusrikkomuksesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Vastauksessaan A lausui, että B oli esteellinen toimimaan asiassa syyttäjänä, koska hän oli loukannut esitutkinnan objektiviteettiperiaatetta salaamalla ja mahdollisesti myös hävityttämällä rikosilmoituksen tai ilmiantokirjeen, jonka perusteella asian esitutkinta oli käynnistynyt. Ilmoitus ja kirje olivat aineistoa, johon rikoksesta epäillyllä ja syytetyllä oli oikeus saada tutustua puolustautumistaan varten.
B kiisti toimineensa A:n väittämällä tavalla.
Väitteen käsittely hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 29.11.1999
Hovioikeus toimitti esteellisyysväitteen ratkaisemista varten erillisen pääkäsittelyn 19. ja 25.11.1999. A:n ja B:n nimeämien todistajien kuulemisen osalta hovioikeus lausui, että A:n väittämä B:n menettely sisälsi sen, että B on menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti ja siten mahdollisesti syyllistynyt rangaistavaan tekoon. Sen vuoksi hovioikeus ei tässä lahjusrikkomusta ynnä muuta koskevassa oikeudenkäynnissä ottanut vastaan syyttäjän esteellisyyden perusteiksi esitetystä menettelystä tarjottua henkilötodistelua.
Päätöksessä 29.11.1999 hovioikeus totesi, että A:ta vastaan hovioikeudessa nostettu lahjusrikkomusta koskeva syyte perustui A:n virka-asemaan sisäasiainministeriön poliisiosaston poliisitoimintayksikön rikosylitarkastajana sekä ministeriön ja valtioneuvoston esittelijänä.
Keskusrikospoliisin 2.12.1998 päivätyn ilmoitusjäljennöksen mukaan lahjusrikkomusta koskeva keskusrikospoliisin esitutkinta oli alkanut epäiltyä väärennystä ja törkeää veropetosta koskevan esitutkinnan yhteydessä saaduista tiedoista. Toisen 11.12.1998 päivätyn ja samalle ilmoitusnumerolle kirjatun ilmoitusjäljennöksen mukaan esitutkinta on käynnistynyt poliisijohtaja R:n puhelimitse tekemästä ilmoituksesta.
A oli esittänyt lahjusrikkomusta koskevan esitutkinnan aikana tutkijan välityksellä tutkinnanjohtajalle ja ainakin 31.3.1999 valtakunnansyyttäjänvirastolle vaatimuksia saada tutustua väitteessä tarkoitettuun asiakirjaan.
Hovioikeus oli 19.11.1999 toimitetussa pääkäsittelyssä torjunut henkilötodistelun esteellisyysväitteen perusteena olevista seikoista.
A oli 21.11.1999 tehnyt oikeuskanslerinvirastolle rikostutkintapyynnön B:n syyllistymisestä rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitettuun tahalliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen tämän rikosasian esitutkinnan ja syyteharkinnan yhteydessä.
Syyttäjä oli yleisistä syyttäjistä annetun lain 12 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan esteellinen, jos jokin seikka oli omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.
Puolueettomuuden arviointi oli suoritettava objektiivisesti. Tosiasiallisen puolueettomuuden lisäksi oli arvioitava myös sitä, miltä tarkastelun kohteena oleva menettely näyttää ja syntyikö ulkopuoliselle ja vastaajalle vaikutelma puolueettomuudesta.
Hovioikeus katsoi, että edellä todetut olosuhteet huomioon ottaen A:n väitteet olivat voineet saada B:n toiminnan näyttämään puolueelliselta ja olivat siten objektiivisesti arvioiden omiaan antamaan aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa. Hovioikeus katsoi B:n esteelliseksi toimimaan virallisena syyttäjänä asiassa.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Martimo, Kuningas ja Kauppinen. Esittelijä Tommi Vuorialho.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
B vaati Korkeimpaan oikeuteen 7.12.1999 toimitetussa hakemuksessaan, että hovioikeuden päätös virheellisenä kumotaan tai vaihtoehtoisesti hovioikeudessa tapahtuneen menettelyvirheen vuoksi poistetaan.
Helsingin hovioikeuden ratkaisuun osallistuneet jäsenet ja esittelijä antoivat pyydetyn selityksen. Lausunnon pyytäminen hakijalta selityksen johdosta ja vastauksen pyytäminen A:lta hakemuksen johdosta katsottiin ilmeisen tarpeettomaksi.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Hovioikeuden päätökseen ei, kuten hovioikeus on todennutkin, voi hakea muutosta valittamalla. B:n hakemus jätetään siten valituksena tutkimatta.
Hakemuksessa muutoin esitetyn johdosta Korkein oikeus lausuu seuraavan:
Hovioikeus on yleisistä syyttäjistä annetun lain 12 §:n 1 momentin 6 kohtaan nojautuen katsonut, että A:n esittämät väitteet ovat hovioikeuden päätöksessä mainituissa olosuhteissa voineet saada B:n toiminnan näyttämään puolueelliselta ja siten objektiivisesti arvioiden olleet omiaan antamaan aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa syyttäjänä.
Syyttäjä on yleisistä syyttäjistä annetun lain 12 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan esteellinen, jos jokin seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.
Edellä mainitun säännöksen mukaan vasta perusteltu aihe epäillä puolueettomuutta perustaa esteellisyyden. Esteellisyyden toteamiseksi eivät siten riitä vain vastaajan omaan epäilykseen perustuvat väitteet tai hänen esittämänsä rikos-ilmoitus tai tutkintapyyntö, ellei niiden tueksi esitetä tai asiassa muuten tule ilmi sellaisia seikkoja, jotka objektiivisesti arvioiden ovat omiaan antamaan epäilyyn perustellun aiheen. Silloin, kun voidaan arvioida, että esteellisyysväitteelle saattaa olla perusteita, todistelun vastaanottaminen ennen väitteen ratkaisemista saattaa olla tarpeen. Esteellisyysväitettä arvioidessaan tuomioistuimen on kiinnitettävä huomiota myös siihen, ettei esteellisyysväitettä käytetä epäasiallisesti esimerkiksi oikeudenkäynnin viivyttämiseksi tai asianosaiselle mieleisen henkilövaihdoksen aikaansaamiseksi ja ettei todistelua vastaanoteta tarpeettomasti eikä enemmän kuin on tarpeen esteellisyyden ratkaisemiseksi.
A:n väitteet ovat liittyneet esitutkinnan käynnistymistä koskevaan asiakirjaan, jolla sinänsä ei voida arvioida olevan merkitystä lahjusrikkomusta koskevan syytteen käsittelemisen kannalta. B on kiistänyt tällaista asiakirjaa nähneensä tai olleensa sellaisesta tietoinen. Asiassa ei ole tullut esiin seikkoja, jotka antaisivat perustellun aiheen epäillä B:n A:n väittämällä tavalla salanneen tai hävityttäneen väitetyn asiakirjan.
Katsoessaan pelkästään A:n esittämien väitteiden perusteella, että on ollut aihetta epäillä B:n puolueettomuutta, hovioikeus on menetellyt virheellisesti.
Esteellisyysratkaisu ei ole sisältänyt kannanottoa siihen, onko B menetellyt A:n väittämällä tavalla. B:n hakemuksesta ilmenee, että valtakunnansyyttäjä on määrännyt A:ta koskevaan rikosasiaan uuden syyttäjän. Hakemus ei näin ollen anna aihetta lausunnon antamiseen enemmälti.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen sekä oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Eeva Vuori ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.